Miksi menisin kirjan vietäväksi?
Kirja vieköön! on kokonaisuus, jota et toiste koe. Näitä iltoja ei kuvata, eikä niitä siksi voi jälkikäteen katsoa mistään. Voit ainoastaan kuulla ja lukea muiden kokemuksia. Siksi tästäkin postauksesta puuttuu valokuva. Kiusaan sinua. Härnään uteliaisuuttasi. En paljasta enempää, vaikka helmikuun ilta olikin paljastusten ilta. Haluan, että tulet itse katsomaan, millainen maailskuun ilta on. Et varmasti pety.
Olen nyt osallistunut tammikuun ja helmikuun Baba Lybeck, Kijran vieköön! – tilaisuuksiin ja seuraavaan iltaan ei ole enää kovin pitkästi, jote hopi hopi, älä missaa Kirja Suomi 100 -päätapahtumasarjan kevätkautta kokonaan! Tämän postauksen huomiot pohjautuvat helmikuun tilaisuuteen. Tammikuun jutun löydät täältä.
Muut bloggaajat kirjoittivatkin niin hienosti helmikuun tilaisuudesta, että en tiedä olisinko voinut enää lisätä mitään, mitä ei oltu jo kauniisti sanottu, jos olisin julkaissut juttuni samankaltaisena selostuksena illasta. Päätin siirtää oman postaukseni lähemmäksi kolmatta, kevään viimeistä, tilaisuutta, jotta viimetippaan jahkailija havahtuisi hankkimaan lipun tilaisuuteen. Haluan vähän herätellä ”entäs jos menisinkin?”-tunnetta heidän kohdallaan, jotka eivät ole vielä osallistuneet. Joten miten olis, joskos kurkkaisit nyt sitä kalenteria ja ostaisit liput?
It is all worth it, and I´m gonna tell you why!
Miksi menisin kirjan vietäväksi?
Yleisö. Tunnelma Savoy-teatterissa on ihanan kupliva ja odottava. Tunnen olevani omieni joukossa, vaikka en tuntisikaan kovinkaan montaa tilaisuudessa. ”Mitäs me kirjan ystävät?” Se tunnelma, kun koko Savoy nojautuu eteenpäin, jotta saisi varasti kokemuksesta kaiken irti.
Näyttelijät. Näyttelijät tulkitsivat tekstejä niin vangitsevasti, että huomasin kerta toisensa jälkeen toivoneeni, etteivät he lopettaisi. Näyttelijävalinnat on tehty niin hienosti ja pikkutarkasti. Istun, kuuntelen, katson ja nautin.
Baba itse toi hienosti Venla Hiidensalon Sinun tähtesi -kirjan päähenkilön isättömyyden tuskaa. Taustalla yksilöity kuva ja sopivasti ajoitettu äänimaailma luovat tulkinnalle syvyyttä. Olin ollut jo vähän kiinnostunut tästä kirjasta, mutta nyt se heräsi eloon aivan eri tavalla.
Olen sitä mieltä, että mikäli Mikko Rimmisen Maailman luonnollisin asia -kirjasta ei tehdä äänikirjaa, se on väärin. Mutta mikäli sen lukijana ei ole Taisto Oksanen, se on huutava vääryys! Olisin mielelläni katsonut Taiston version kirjasta. Siis alusta loppuun.
Kun Laura Eklund Nhaga tulkitsee Koko Hubaran esseetää Ruskeat tytöt-kirjasta, sydämeni iloitsee tuosta energian määrästä ja sen erilaisista tunneskaalaoista. Sähköisku, joka lennähtää yleisöön osuu ja nippaisee, liimaa penkkiin ja haastaa kuuntelemaan. Aivan kuin joku minun ihanista, kauniista, ruskeista ystävistäni olisi purkamassa turhaumaansa kotonani ja tunnen ylpeyttä sekä Kokon tekstistä, että Lauran esitystavasta: Tämä purkaus on aitoa, tärkeistä asioista ja se tulee kohti juuri oikealla voimalla. Antakaa palaa tytöt! You Rock!
Mutta Kati Outinen yllätti, tulemalla sopivalla tavalla kohti. Hän tulkitsi kappaletta, jossa Merette Mazzarella pohtii kerjäläisten auttamista, mikä sopii oikein hyvin, kun kirjan aihe (ja nimi) on vaatimattomasti sellaisesta ”pikkuruisesta jutusta” kuin Elämän tarkoitus. Sen sijaan, että Kati olisi tyytynyt esittämään ajatuksia, hän tuo ne lähelle, astuu yhtäkkiä askelia eteenpäin ja istahtaa rappusille yleisön nenän eteen. Hän ei enää esitä osaansa, hän vetoaa tekstin vaatimalla tavalla yleisöön. Viesti on selvä, kerjäläisten olosuhteiden kohetaminen ei ole yhden havahtuneen vastuulla. Se on yhteinen ongelma ja myös yleisössä istuvien vastuu, ei jonkun hyvän hengettären.
Kirjailijoiden keskustelut. Juuri kun yleisöä on hemmoteltu herättämällä teksti eloon, siirrytään keskusteluihin, jotka paljastavat kirjasta uusia tasoja. Ne ovat silmiä avaavia ja hersyvän hauskoja. Ne laittavat miettimään ja kyseenalaistamaan, mutta terveellä tavalla. Pidän siitä, että kirjailijat ovat niin ihanasti sydän auki ja omia itsejään. He ovat hertatisia ja inhimillisiä. Hietä on ihana kuunnella. ”Ai millaista sitä oli kirjoittaa? Ahaa. Kerro lisää? Niin mistä se koko prosessi lähti? Oi, miten ilahduttavaa!”
Ja mikä parasta. Kirjailijoiden haastattelut yhdistettynä niitä alustaneisiin tulkintoihin herättävät mielenkiintoa jokaista kirjaa kohtaan. Jos ette kerro kenellekkään, niin mun ”toi pitäis varmaan lukea” -listani on näiden kahden Kirja vieköön!-tilaisuuden myötä kasvanut yhdeksällä kirjalla. (Taitaa tulla ongelmia mahduttaa seuraavankin illan kirjat muutenkin tälle alati kasvavalle istalle!)
Toivottavasti näemme Savoyssa
Keskiviikkona 15.3. klo 19.
Annetaan kirjan viedä!
Lippuja osoitteesta: Lippu.fi
Lisätietoja: http://babalybeck.fi/
-Tiina
Jätä kommentti