Teos: Kartanpiirtäjä
Kirjailija: Kamila Shamsie
Kustantaja: Gummerus
Kenelle:Ennakkoluulottomalle lukijalle tai hänelle, joka haluaa haastaa itseään rikkomaan ennakkoluulonsa ja haluaa ymmärtää Pakistanilaisten todellisuudesta 70- ja 90-luvuilta. Hänelle, joka rakastaa ihmissuhteiden kiemuroita, mutta haluaa jotain vähän uutta.

Joskus käy niin, että ensi kohtaaminen jonkun kirjan kanssa ja sen lukemisen välillä on itsessään jo tarina:

Muistan sen hyvin vieläkin. Vuosi 2014 ja Kamila Shamsien Kartanpiirtäjä istua nökötti Kirjatorin alelaarissa.
Kaunis kansi puhui minulle: ”ota minut mukaasi, minä olen sinun, sinä tiedät, että rakastuisit minuun!”
Mutta takakannen teksti enteili synkeää luettavaa, enkä siksi kotiuttanut Kartanpiirtäjää.
Kerta toisensa jälkeen vierailin Kirjatorilla ja silitin Kartanpiirtäjää. Pitäisikö vaiko ei?
Punainen viiden euron ale-tarra oli liimattuna ikävästi kanteen ja pohdin millainen hirviö tekee tällaista väkivaltaa näin kauniille kannelle?
Yhtenä päivänä en kestänyt ristiriitaani enää ja ostin kirjan. Kotiin päästyän nostin sen kirjahyllyyn omalle paikalleen.
Kaikki nämä vuodet Kartanpiirtäjä kulki mukanani, yhteensä kolme muuttoa.
Välillä sivelin kirjaa mutta en uskaltanut lukea, sillä pelkäsin sen mysteeristä varjopuolta, josta takakansi antoi osviittaa. 

2019 sunnuntai-iltana etsin kirjahyllystäni jotain luettavaa.
Silmäni nauliintuivat Kartanpiirtäjään ja vaikka kuinka yritin pyristellä sitä vastaan, palasin aina uudelleen.
Kartanpiirtäjä kutsui minua: ”Nyt on aika, nyt sinä luet minut.”
Ja niin minä luin ja niin minä rakastuin.

Jos saat käsiisi Kartanpiirtäjän, älä päästä siitä irti ennen kuin olet lukenut sen – mielellään älä vielä silloinkaan, koska tämä kirja herättelee ja tuo ajatuksia.

Ajatuksia kirjasta

Koen, etten minä valinnut lukea Kartanpiirtäjää, vaan Kartanpiirtäjä valitsi minut. Minä todella rakastuin tähän kirjaan ensisilmäyksellä, mutta pelkäsin mitä se pitää sisällään. Rakastuin kirjaan ensimmäisen luvun aikana, vaikka alkuun olikin hankalaa tietää missä vuodessa mennään ja kenen kertomana. Pääasiassa kirjassa puhuu nuori tyttö, Raheen, joka kertoo kauniisti kotikaupungistaan Pakistanin Karachista, muistelee tapahtumia ystäviensä kanssa sekä yrittää ymmärtää, miksi ystävysten vanhempien menneisyys näkyy ystävysten elämässsä. Karachista maalataan myös kerroksellinen kuva: se pitää sisällää kyllä köytyyttä ja kurjuutta, levottomuuksia ja varjoja, mutta sen arkeen kuuluu myös rikkaiden semimoderniarki, jossa soi länsimainen musiikki ja jossa jopa Hollywoodin tuotanto on tuttua.

Kartanpiirtäjä ei ollut niin murheellinen, eikä todellisten tapahtumien kauhut tulleet vasten kasvoja. Sisällissota oli läsnä, mutta lukijan sielua ei vedetty raastinraudalla riekaleiksi. Kartanpiirtäjä on vahva kuvaus Karachin -kaupungin ja Pakistanin historista, jossa on kaksi aikatasoa. Raheenin vanhempien nuoruutta selittävässä menneisyyden tasossa (1970 ja 1971) kirja puhuu kaiken kestävästä ystävyydestä ja lähimmäisen rakkaudesta, joka voittaa kaikki esteet, ajan ja lapsien kasvun läpi. Se on myös Raheenin lapsuuden ja nuoruuden kuvaus (ainakin vuosina 1987- ja 1995), jossa ystävyys on kimuranttia, kun elämän toinen puolikas muuttaa vanhempiensa mukana toiselle puolelle maailmaa, minkä seurauksena yhteys rakoilee ja sittemmin yhteydenpito katkeaa. Miksi Karim silppusi kirjeet? Miksi kaikki muuttui niin vaikeaksi? Mutta sen sijaan, että Raheen uskaltaisi etsiä vastauksia, hän turvautuu Sonian ja Zian ystävyyteen.

Kartanpiirtäjä ei tarjoa suuria maanjäristyksiä vuoron perään, sillä se on itsessään vahva kokonaisuus, joka imaisee hellästi mukaansa ja kuitenkin jättää lähtemättömän jäljen. Minusta tuntuu, että menetin pienen palan sydäntäni Karachille, sen kaupungin kimuranteille kujille, ajatukseen, ettei kaduilla ehkä ole nimeä ja siihen, millainen Raheenin ja tämän lähipiirien ystävyys on.  Nyt jo kaipaan sitä kuinka entisen rakastetun (Zadfar) lapsi (Raheen) voi edelleen olla jollekkin (Maheen) niin läheinen. On ikävä sitä, miten kaikki (Zia, Raheen, Karim, Raheenin vanhemmat, tädit, sedät…) tukevat toisiaan ystävän (Sonian) kriisin keskellä. Sitä, kuinka yhteisö on yhteisö, vaikka ympärillä jyllää levottomuudet ja kaikki ovatkin irrallisia.

Vaikka Pakistanin turvallisuustilanne rauhoittuisi, en halua koskaan matkustaa Karachiin, koska sydämeni on jo käynyt siellä, 1970-, 1980 ja 1990-luvuilla, eikä Karachi ole enää ikinä sama.

-Tiina

Ps.

Kartanpiirtäjän on suomentanut Kristiina Drews, lämmin kiitos työstäsi! ♥ Erityisesti ihailen anagrammikäännösten valintoja ja niiden toimivuutta asiayhteydessä. En usko, että se oli jokaisen sanan kohdalla helppoa! Olen fani!
Kiitos myös kustantajalle ihanasta kirjasta ja sen saattamisesta suomalaisen yleisön saataville, kiitos, te mullistitte elämäni.♥

Gummerukselta on tulossa tänä syksynä pokkariversio vuonna 2018 ilmestuneestä Joka veljeään vihaa. Ihanaa, että käännätte hänen kirjojaan ja teette myös pokkariversiot! Pokkarihulluna minun on pakko sanoa: Mikäli ette julkaisisi hänen teoksiaan enää, en antaisi sitä ikinä teille anteeksi. Nyt odotan pehmeäkantista uutuuskirjaa markkinoille, voin luvata, että olen ensimmäisten joukossa jonottamassa sitä! ♥

Lisätietoja kustantajan nettisivuilta: Gummerus