Seitsemän sisarta

Teos: Seitsemän sisarta
Kirjailija: Lucinda Riley 
Kustantaja:
 Bazar
Kenelle: Sinulle, joka rakastat sukeltaa sukutarinoiden sivujen väliin, penkoa yhä syvemmälle kevyeen historialliseen maailmaan ja nautit sukeltaa eri aikakusien kerroksiin ja kaupunkeihin.

Mestarillinen avausosa seitsemänosaiselle sarjalle, ja jonka ensimmäiset kuusi osaa voi lukea missä tahansa järjestyksessä, sillä ne tulevat osaksi samaa kokonaisuutta rintarinnan ja kussakin kirjassa jokainen sisarista aloittaa tarinansa samoista tapahtumista käsin. ♥ 

Alkuasetelma

Ensimmäisessä osassa tutustustutaan Maia D’Aplièseen, joka on ystävänsä luona Lontoossa, kun hän saa kohtalokkaan puhelinsoiton: Maian adoptioisä on kuollut.

Maia on vanhin Papa Saltin kuudesta adoptiotyttärestä, sisaruksista, jotka Papa Salt on adoptoinut vuoron perään ympäri maailmaa. Musertavan uutisen kirittyä sisarukselta toiselle, tytöt kerääntyvät kotiin – hulppeaan Atlantiksen linnaan. Perillä odottaa kuitenkin suuri järkytys, sillä Papa Salt on jo haudattu ja jäljelle on jäänyt jokaiselle tyttärelle kirjoitettu kirje sekä puutarhaan tuotu amillaari, jossa on koordinaatit kunkin sisaren juurille.

Odotukset kirjalle

Olin lukenut Lucinda Rileyltä aiemmin ilmestyneen Keskiyön Ruusun, josta kirjoitin kahdesti Lukumaraton ja Keskiyön Ruusu). Tiesin siis Rileyn olevan hyvä, vaikka pari kompurointia edellisessä kirjassa vähän haittasikin minua. Odotukset Seitsemästä sisaresta olivat: ”tämä tulee olemaan vähintäänkin perushyvä. Uskon, että on minun lukumakuni kaltainen kirja.”

Odotukset täyttyivät

Seitsemän sisarta oli IHANA! Rakastin sitä täysillä, ihan jokaista sivua! 

Teksti etenee mielestäni riittävän rivakkaasti, jolloin vältetään tylsä junnaaminen, mutta kuitenkin se antaa tilaa hengittää tunnelmaa. Rakastan kurkistuksia historiaan ja nyt pääsin sukeltamaan 1920-luvun Brasilian Rio de Janeiroon sekä Pariisiin. Pääsin tanssimaan ylimystön piireihin, tutustumaan taiteilijoihin Pariisin kaduilla, tutustumaan Kristus-patsaan rakentamisen suunnitteluihin, vilkaisemaan järjestetyn avioliiton myötä tulleisiin ongelmiin, uskollisuuteen, uskottomuuteen ja todistamaan kahden sydämen toistensa löytämisen.

Riley kirjoittaa ”current-past-present” -romaaneja, ja Rileyn ”past” eli menneysyyden kuvaus on aina erittäin vahtaa, ja ilokseni hän on kehittynyt aivan ilmiömäisellä tavalla nimen omaan nykyisyyden kuvaamisessa. Nykyisyyshahmo, eli Maia, tuntuu aidolta, samaistuttavalta ja kiehtovalta hahmolta. Hänen tunteensa tuntuvat aidoilta ja hänen kanssaan on mielenkiintoista matkata Brasilian sydämeen. Maian tarina on koskettava kehyskertomus itse kirjan pääkertomukselle, ja toimii sellaisenaankin ihan hyvin. Ihastuttavasti Maia on ammatikseen kirjallisuudenkääntäjä ja hän saa oppaakseen komean kirjailijan, mutta kurkistus menneisyyteen tapahtuu Maian isoisoäidin Izabelan kautta, jonka tarina on suorastaan hurmaava ja kauniisti kerrottu. Izabelan elämä vie mennessään. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että Rileyn vahvuus kirjailijana on nimenomaan menneisyyden kuvaamisessa.

Suosittelen

Suosittelen tätä teosta ehdottamasti sinulle, joka haluat vain uppoutua tarinaan ja antaa sen kuljettaa. Sinulle, joka haluat, että kirjassa on jotain rosoa, johon tarttua, mutta riittävän sileää, että sen luettua ei ole täysin pirstaleina. Seitsemän sisarta tarjoaa kohtaloita, jotka voisivat olla totta ja kuitenkin samalla kuljettaa siellä täällä yhteiskunnallisen teeman, Rion faveloiden asukkaiden elämän kuvauksen, joka on totta joka päivä. Kokonaisuus oli niin kaunis, että pieni pala sydäntäni jäi Maian ja Izabelan matkaan.

-Tiina

Seitsemän_sisarta